Tänään Mona kävi Tamaran käsittelyssä. Mona oli nyt aika jees kunnossa, ei mitään pahempia jumituksia/aristuksia (paitsi ne ainaiset lonkan ojentamisen aristamiset, joita ei pois saakaan).

Selkeesti tehnyt hyvää, että oon lopettanut jatkuvan kyttäämisen ja annan nykyään Monan tehdä ihan mitä se haluaa enkä rajoita sen menemisiä mitenkään. Jos menee sitten rikki ihan lopullisesti niin sitten menee. Ainakin saa elää kerrankin koiran elämää. Harmi kun en tajunnut aikaisemmin....